Kuulumisia Hastingistä!
Yli puolen välin mennään ja nopeasti tuo aika on mennytkin. Töissä päivät menevät perushoitoa tehdessä mutta olemme myös olleet sairaanhoitajan mukana jokainen vuorollamme koko päivän eli 12h. Tuon vuoron jälkeen voi sanoa, jotta hieman väsyttää. Työvuorot ovat täällä joko 6h aamua/iltavuoro tai sitten tuo 12h vuoro. Itse työ sujuu, kaikesta vastuusta päätellen mitä olemme saaneet, hyvin. Jokaisella meillä on ollut 3-4 asukasta aamuisin hoidettavana. Ja aina on joku kysymässä onko tarvetta apuun omien asukkaiden jälkeen. Tämä onkin ollut mukava huomata, kuinka työyhteisö pitää toisistaan huolta.
Tällä viikolla olemme tutustuneet viriketoimintaan. Joka päivälle on ohjattua toimintaa kuten pelejä, elokuvia, jumppaa. Lisäksi hoitokodissa on käynyt terapiakoira ja erilaisia musiikkiesiintyjiä. Viriketoiminnasta vastaava henkilö huolehtii myös lounaan järjestelyistä sekä käy iltapäivisin jututtamassa asukkaita, jotka ovat enimmäkseen omissa huoneissaan. Hoitokodissa käy viikoittain kampaaja, myös jalkahoitaja käy säännöllisesti. Näin talviaikaan ulkoilu on monen kohdalla vähäistä mutta kesäaikaan asukkaat nauttivat yhdessäolosta terassilla.
terkuin Jenny, Tuukka ja Mervi
Sunnuntai 15.1.2017
Ensimmäinen viikko takana Hastingsissä. Saavuimme sunnuntaina Gatwikin lentokentälle, josta meidän matka jatkui Hastingsiin majapaikkaamme Suzien luo. Suziesta mainittakoon, että hän on erinomainen kokki. Ensimmäiset päivät vietimme tutustuen kaupunkiin ja teimme päiväretken Eastbourneen.
Keskiviikkona pääsimme aloittamaan työt itse harjoittelupaikassa, The Laurels Nursing Homessa. Henkilökunta otti meidät hyvin vastaan, päivät ovat sujuneet nopeasti oppien uutta hoitokulttuuria. Odotamme innolla tulevia tulevia viikkoja täällä.
Mervi, Tuukka ja Jenny
Mervi, Tuukka ja Jenny
Sunnuntai 30.11
Heissan,
Tuosta voitte käyä kattoon videon meän vapaapäivästä!
https://www.youtube.com/watch?v=sG1g3I0LjgA
-Kristina ja Annika
Terveisiä Heathfieldistä
Olin 4 viikkoa Holy Cross Care Home:ssa lähellä pientä Heathfieldin kylää. Sain uuden lempinimen heti alussa "Joy", sillä Englantilaisilla oli vaikeuksia ääntää nimeni. Varsinkin Care Homen vanhuksilla.
Hoitokodissa oli asukkaina ja työntekijöinä myös nunnia ja pappeja. Hoitokodin pihapiiri muodostui neljästä talosta, joista yksi oli katolilainen kirkko. Työskentelin kerroksessa jossa oli 30 vanhuksen loppuelämän koti. Kaikki asukkaat olivat autettavia, koko talon henkilökunta super ihania ja ystävällisiä. Erään papin kanssa keskustellessani totesimmekin, että paikka on kuin suuri perhe johon me kaikki kuulumme.
Sain oman huoneen talosta jossa työskentelin. Ruoka oli todella hyvää ja sitä oli tarjolla paljon.
Hoitokodissa työskenteli hoidollisissa tehtävissä hoitohenkilöitä ja sairaanhoitajia. Pääsin ensimmäisestä päivästä lähtien perushoitotoimenpiteitä tekemään, kuten syöttäminen, pukeminen, pesut ja liikkumisissa avustaminen.
Asukkaiden huoneet ovat viihtyisiä, ruokailutilanteet muistuttavat enemmän ravintolassa käyntiä ja erinlaisia liikkumisen ja siirtymisen apuvälineitä käytettiin paljon.
Ensimmäisellä viikolla kävin Heathfieldin kylällä, Eastbournessa elokuvissa paikallisten kanssa ja viikonloppuna suuntasinkin yksin Lontooseen ja siellä tanssimaan Kizombaa. Yön vietin hostellissa 6hlö:n sekamajoitus huoneessa. Ihan ongelmittahan se eka reissu Lontooseen ei sujunut. Bussilla matkustin Uckfieldiin josta oli tarkoitus hypätä junaan, mutta huoltotoimenpiteiden vuoksi matka taittuikin bussilla Oxtediin asti, joka kesti 1h enemmän kuin junalla olisi kestänyt. Sunnuntaina ei sit bussit kulkeneet, niin taxi kyyti piti tilata etukäteen ja se maksoi 28GBP. Kerran tuli hypättyä väärään tubeen. Huoneessani nukkui mies joka oli kova kuorsaamaan, niin unet jäi vähäisiksi, mutta nautin suunnattomasti viikonlopustani.
Like my friend said to me: London sucks you in and never let you out :)
Seuraavalla viikolla töissä pääsinkin jo itsenäisemmin tekemään töitä ja kotoa ostamani käsidesit tulivat tarpeeseen, sillä Care Homessa ei ollut käsidesiä saatavilla. Tein itse omat työvuoroni ja suunnittelinkin ne niin, että pääsen näkemään muutakin kuin Heathfieldin kylän. Kävin Eastbournessa salsa kurssilla, joka oli pettymys ja lainasin nunnien polkupyörää joka oli minua päätä lyhyemmälle nunnalle ostettu, joten kevyttä pyöräily ei ollut. Kävin pyörällä 5 mailin päässä ratsastustallilla. Eksyin monta kertaa matkalla (3g-netti ei toiminut joka paikassa), mutta lopulta pääsin tallille ja hevosen selkään. Hieman oli vaikeuksia ymmärtää mitä ope milloinkin halusi minun tekevän, mutta kysymällä nekin sitten aukeni. En kuitenkaan uusinut ratsastus kokemustani, koska pyöräily oli niin pelottavaa kapeilla teillä autojen seassa. Lauantaina kävin uuden Suomalaisen tytön kanssa Brightonissa päivämutkan bussilla, joka olikin ainoa päivä jolloin satoi vettä.
Kolmas viikkoni alkoi Lontoon reissulla ja siellä Tango Argentino tanssikurssilla. Olin siellä uuden tytön Mirvan kanssa. Kävelimme kaksi päivää Lontoon katuja ristiin rastiin ja muutama ostoskin tuli tehtyä. Seuraavat päivät olinkin sitten tiivisti töissä hoitokodilla ja tein myös pitkiä työpäiviä (12h). Nyt pääsinkin jo sairaanhoitajan mukaan työskentelemään. Huolehdimme hänen kanssaan lääkitykset ja haavojen hoidot. Pääsin myöskin tutustumaan heidän tapaansa hoitaa kuollut ja siihen liittyvät paperihommat. Viikonlopuna sitten suuntasinkin jälleen Uckfieldin kautta Lontooseen ja tanssimaan Kizombaa. Nyt palasin takaisin Tunbridge Wellssin kautta, joka oli edullisempi vaihtoehto.
Neljäntenä viikkona työt sujui jo hienosti. Tuntui kuin olisin ollut siellä pitempäänkin töissä. Muutamien asukkaiden kanssa alkoi jo itku tuleen silmäkulmaan kun mun kotiinlähtö alkoi läheneen. Työkavereiden kanssa suunnittelimme jo milloin tavataan uudestaan. Kotiin perheen luo alkoi kuitenkin oleen jo ikävä. Kävin viikolla vielä päiväreissun Eastbournessa bussilla ja söin siellä super hyvän Gottage Pien Taste Budissa, suosittelen.
Paikallisen ystäväni kanssa kävimme perjantai iltana parissa pubissa tutustumassa. Heillä oli koirat mukana pubeissa. Siellä ne viettivät sisällä aikaa samoin kuin ihmisetkin, välillä leikkien keskenään. Ihmiset kylläkin pelasivat dartsia ja biljardia.
Viikonloppuna sitten lähdin uuden paikallisen ystäväni kanssa Lontooseen.... ylläri ylläri... tanssimaan Kizombaa ;) Hänellä oli edellisestä Lontoon reissusta aikaa yli 10 vuotta. Minä sit Suomalaisena opastin häntä kuinka Lontoossa liikutaan ja mistä mitäkin löytyy ;)
Aikani Englannissa alkoi olla lopuillaan. Itku tuili herkästi silmäkulmaan. Olin saanut täältä uusia ihania ystäviä ja uuden suuren perheen (Priority Home people). Pari päivää vielä työskentelin hoitokodilla ja viimeisen iltani vietin Lontoossa tanssien Kizombaa.
Jään kaipaamaan uutta perhettäni (työkavereita ja asukkaita), englannin luontoa, ihmisten ystävällistä tapaa puhua toisilleen, hyvää ruokaa, ihania uusia ystäviäni ja Lontoota.
Sieluni näyttäisi kuuluvan Englantiin, mutta sydämmeni sinne missä perheeni on.
Kiitos, että sain tämän mahdollisuuden uusiin kokemuksiin.
Neuvoni tuleville vaihtoon menijöille on, että ole rohkea tekemään ja ennen kaikkea puhumaan. Älä pelkää virheitä. Nauti ja muista kaikessa oma-aloitteisuus, sekä positiivinen asenne.
-Päivi
Helloou,
Kerrottaa vähän tarkemmin nyt siitä meän työpaikasta, joka on Hastings Court Care Home eli vanhusten hoito/palvelukoti. Se on tosi viihtysä ja kodinomainen, työntekijät on tosi rentoja, mukavia ja läheisiä asukkaitten kans.
Talossa on kolme kerrosta ja huoneita asukkaille on noin 80 kappaletta. Osastolla, jossa me työskennellään on vajaa 20 asukasta ja suurin osa heistä on muistisairaita tai vuodepotilaita.
Muilla osastoilla ei olla oltu vielä ainakkaan, mutta sen verran tiiettään että siellä asuu enemmän hyväkuntosia ja omatoimisia vanhuksia.
Alussa juteltiin ja autettii vanhuksia mm. syömisessä mutta nyt ollaan saatu enemmän vastuuta ja tehä hoitotyötä työntekijöitten kans. Täällä toimintatavat on vähän erillaisempia ko Suomessa esim. pesutilanteet ja hygienia (meiän mielestä Suomessa ehkä paremmin...).
Apuvälineitä täällä käytettään paljon enemmän ko Suomessa ja tästä meiän työpaikasta niitä löytyy reilusti kuten kylpyammeet sähköistuimella, ilmapatjat jokaisella, jotka tarkistettaan joka päivä ja nostureita käytettään pienissäkin siirtymisissä.
Toki ollaan vaa parissa paikkaa oltu töissä Suomessa eikä tiietä esim. miten muissa paikoissa toimittaan, mutta nämä on meän näkökulmia ja mielipitteitä. Enemmän kuitenki tykätään Suomen toimintatavoista ja kuntouttavasta työotteesta ja palataan sinne ihan mielellää vaikka täälläki tykätään olla!
Tässä linkki vielä linkki hoitokodin sivuille http://www.hastingscourt.co.uk/difference/ .
Ps. Ennää alle puolet jäljellä ja sitten kottii!!
-Kristina ja Annika
Heissan,
Tuosta voitte käyä kattoon videon meän vapaapäivästä!
https://www.youtube.com/watch?v=sG1g3I0LjgA
-Kristina ja Annika
Tuosta voitte käyä kattoon videon meän vapaapäivästä!
https://www.youtube.com/watch?v=sG1g3I0LjgA
-Kristina ja Annika
Terveisiä Heathfieldistä
Olin 4 viikkoa Holy Cross Care Home:ssa lähellä pientä Heathfieldin kylää. Sain uuden lempinimen heti alussa "Joy", sillä Englantilaisilla oli vaikeuksia ääntää nimeni. Varsinkin Care Homen vanhuksilla.
Hoitokodissa oli asukkaina ja työntekijöinä myös nunnia ja pappeja. Hoitokodin pihapiiri muodostui neljästä talosta, joista yksi oli katolilainen kirkko. Työskentelin kerroksessa jossa oli 30 vanhuksen loppuelämän koti. Kaikki asukkaat olivat autettavia, koko talon henkilökunta super ihania ja ystävällisiä. Erään papin kanssa keskustellessani totesimmekin, että paikka on kuin suuri perhe johon me kaikki kuulumme.
Sain oman huoneen talosta jossa työskentelin. Ruoka oli todella hyvää ja sitä oli tarjolla paljon.
Hoitokodissa työskenteli hoidollisissa tehtävissä hoitohenkilöitä ja sairaanhoitajia. Pääsin ensimmäisestä päivästä lähtien perushoitotoimenpiteitä tekemään, kuten syöttäminen, pukeminen, pesut ja liikkumisissa avustaminen.
Asukkaiden huoneet ovat viihtyisiä, ruokailutilanteet muistuttavat enemmän ravintolassa käyntiä ja erinlaisia liikkumisen ja siirtymisen apuvälineitä käytettiin paljon.
Ensimmäisellä viikolla kävin Heathfieldin kylällä, Eastbournessa elokuvissa paikallisten kanssa ja viikonloppuna suuntasinkin yksin Lontooseen ja siellä tanssimaan Kizombaa. Yön vietin hostellissa 6hlö:n sekamajoitus huoneessa. Ihan ongelmittahan se eka reissu Lontooseen ei sujunut. Bussilla matkustin Uckfieldiin josta oli tarkoitus hypätä junaan, mutta huoltotoimenpiteiden vuoksi matka taittuikin bussilla Oxtediin asti, joka kesti 1h enemmän kuin junalla olisi kestänyt. Sunnuntaina ei sit bussit kulkeneet, niin taxi kyyti piti tilata etukäteen ja se maksoi 28GBP. Kerran tuli hypättyä väärään tubeen. Huoneessani nukkui mies joka oli kova kuorsaamaan, niin unet jäi vähäisiksi, mutta nautin suunnattomasti viikonlopustani.
Like my friend said to me: London sucks you in and never let you out :)
Seuraavalla viikolla töissä pääsinkin jo itsenäisemmin tekemään töitä ja kotoa ostamani käsidesit tulivat tarpeeseen, sillä Care Homessa ei ollut käsidesiä saatavilla. Tein itse omat työvuoroni ja suunnittelinkin ne niin, että pääsen näkemään muutakin kuin Heathfieldin kylän. Kävin Eastbournessa salsa kurssilla, joka oli pettymys ja lainasin nunnien polkupyörää joka oli minua päätä lyhyemmälle nunnalle ostettu, joten kevyttä pyöräily ei ollut. Kävin pyörällä 5 mailin päässä ratsastustallilla. Eksyin monta kertaa matkalla (3g-netti ei toiminut joka paikassa), mutta lopulta pääsin tallille ja hevosen selkään. Hieman oli vaikeuksia ymmärtää mitä ope milloinkin halusi minun tekevän, mutta kysymällä nekin sitten aukeni. En kuitenkaan uusinut ratsastus kokemustani, koska pyöräily oli niin pelottavaa kapeilla teillä autojen seassa. Lauantaina kävin uuden Suomalaisen tytön kanssa Brightonissa päivämutkan bussilla, joka olikin ainoa päivä jolloin satoi vettä.
Kolmas viikkoni alkoi Lontoon reissulla ja siellä Tango Argentino tanssikurssilla. Olin siellä uuden tytön Mirvan kanssa. Kävelimme kaksi päivää Lontoon katuja ristiin rastiin ja muutama ostoskin tuli tehtyä. Seuraavat päivät olinkin sitten tiivisti töissä hoitokodilla ja tein myös pitkiä työpäiviä (12h). Nyt pääsinkin jo sairaanhoitajan mukaan työskentelemään. Huolehdimme hänen kanssaan lääkitykset ja haavojen hoidot. Pääsin myöskin tutustumaan heidän tapaansa hoitaa kuollut ja siihen liittyvät paperihommat. Viikonlopuna sitten suuntasinkin jälleen Uckfieldin kautta Lontooseen ja tanssimaan Kizombaa. Nyt palasin takaisin Tunbridge Wellssin kautta, joka oli edullisempi vaihtoehto.
Neljäntenä viikkona työt sujui jo hienosti. Tuntui kuin olisin ollut siellä pitempäänkin töissä. Muutamien asukkaiden kanssa alkoi jo itku tuleen silmäkulmaan kun mun kotiinlähtö alkoi läheneen. Työkavereiden kanssa suunnittelimme jo milloin tavataan uudestaan. Kotiin perheen luo alkoi kuitenkin oleen jo ikävä. Kävin viikolla vielä päiväreissun Eastbournessa bussilla ja söin siellä super hyvän Gottage Pien Taste Budissa, suosittelen.
Paikallisen ystäväni kanssa kävimme perjantai iltana parissa pubissa tutustumassa. Heillä oli koirat mukana pubeissa. Siellä ne viettivät sisällä aikaa samoin kuin ihmisetkin, välillä leikkien keskenään. Ihmiset kylläkin pelasivat dartsia ja biljardia.
Viikonloppuna sitten lähdin uuden paikallisen ystäväni kanssa Lontooseen.... ylläri ylläri... tanssimaan Kizombaa ;) Hänellä oli edellisestä Lontoon reissusta aikaa yli 10 vuotta. Minä sit Suomalaisena opastin häntä kuinka Lontoossa liikutaan ja mistä mitäkin löytyy ;)
Aikani Englannissa alkoi olla lopuillaan. Itku tuili herkästi silmäkulmaan. Olin saanut täältä uusia ihania ystäviä ja uuden suuren perheen (Priority Home people). Pari päivää vielä työskentelin hoitokodilla ja viimeisen iltani vietin Lontoossa tanssien Kizombaa.
Jään kaipaamaan uutta perhettäni (työkavereita ja asukkaita), englannin luontoa, ihmisten ystävällistä tapaa puhua toisilleen, hyvää ruokaa, ihania uusia ystäviäni ja Lontoota.
Sieluni näyttäisi kuuluvan Englantiin, mutta sydämmeni sinne missä perheeni on.
Kiitos, että sain tämän mahdollisuuden uusiin kokemuksiin.
Neuvoni tuleville vaihtoon menijöille on, että ole rohkea tekemään ja ennen kaikkea puhumaan. Älä pelkää virheitä. Nauti ja muista kaikessa oma-aloitteisuus, sekä positiivinen asenne.
-Päivi
Helloou,
10/09/2016
Viikko takana ja 5 viikkoa eessä!
Heippa,
Perjantaina oli ensimmäinen työpäivä, jolloin tutustuttiin vanhuksiin ja työpaikkaan. Päästiin jo tekemään hieman hoitotyötä kuten avustamaan aamutoimissa ja syömisessä.
Työpäivät meillä on maanantaista perjantaihin klo 8-14, joka tuntuu tosi lyhyeltä suomen aikoihin verrattuna.
Työpaikasta kerrotaan myöhemmin lisää kun on enemmän kokemusta ja mahollisia kuvia!
Lauantaina lähettiin Eastbourneen shoppaileen ja kyllä sieltä ihan kiitettävästi löyty vaatteita ja tuliaisia... Vähän riskillä valittiin juna mihin mentii ko ei oltu oikeen varmoja, mutta perille päästiin ja vielä takasin kotiakki.
Ollaan toettu, että Annika hoitaa suunnistukset ko Krissellä mennee vähän sekasin suunnat jos se kerran pyörähtää ympäri.
Ilta meni viestitellessä Suomeen.
Sunnuntaina nukuttiin niin pitkään ko unta riitti eli Krisse heräs kasilta ja Annika nukku siihen kymmeneen asti. 12 maissa hypättiin hostmaman völjyyn ja se vei meät rannalle kuvvaileen... Sitten alkoki olleen jo aamupalan/lounaan aika ja Subway kutsu meitä. Lounaan jälkeen pörrättiin paikallisessa kauppakeskuksessa, jossa on Wifi. Klo 15.39 hypättiin bussiin ja toivottiin että se vie meät kottiin ja täällä ollaan. Illalla syyään japanilaista ruokaa, japanilaisen pojan synttäreitten kunniaks!
Hyvin ollaan viihytty täällä perheessä ko nämä ihmiset on niin rentoja ja mukavia. Monet täällä ihmettellee suomen talvea, lunta ja ruokia, joita Suomessa syyään. Englantiaki ollaan jonku verran jouvuttu puhhuun!
Terkkuja suomeen!!
-Kristina & Annika
Heippa,
Perjantaina oli ensimmäinen työpäivä, jolloin tutustuttiin vanhuksiin ja työpaikkaan. Päästiin jo tekemään hieman hoitotyötä kuten avustamaan aamutoimissa ja syömisessä.
Työpäivät meillä on maanantaista perjantaihin klo 8-14, joka tuntuu tosi lyhyeltä suomen aikoihin verrattuna.
Työpaikasta kerrotaan myöhemmin lisää kun on enemmän kokemusta ja mahollisia kuvia!
Lauantaina lähettiin Eastbourneen shoppaileen ja kyllä sieltä ihan kiitettävästi löyty vaatteita ja tuliaisia... Vähän riskillä valittiin juna mihin mentii ko ei oltu oikeen varmoja, mutta perille päästiin ja vielä takasin kotiakki.
Ollaan toettu, että Annika hoitaa suunnistukset ko Krissellä mennee vähän sekasin suunnat jos se kerran pyörähtää ympäri.
Ilta meni viestitellessä Suomeen.
Sunnuntaina nukuttiin niin pitkään ko unta riitti eli Krisse heräs kasilta ja Annika nukku siihen kymmeneen asti. 12 maissa hypättiin hostmaman völjyyn ja se vei meät rannalle kuvvaileen... Sitten alkoki olleen jo aamupalan/lounaan aika ja Subway kutsu meitä. Lounaan jälkeen pörrättiin paikallisessa kauppakeskuksessa, jossa on Wifi. Klo 15.39 hypättiin bussiin ja toivottiin että se vie meät kottiin ja täällä ollaan. Illalla syyään japanilaista ruokaa, japanilaisen pojan synttäreitten kunniaks!
Hyvin ollaan viihytty täällä perheessä ko nämä ihmiset on niin rentoja ja mukavia. Monet täällä ihmettellee suomen talvea, lunta ja ruokia, joita Suomessa syyään. Englantiaki ollaan jonku verran jouvuttu puhhuun!
Terkkuja suomeen!!
-Kristina & Annika
Perjantaina oli ensimmäinen työpäivä, jolloin tutustuttiin vanhuksiin ja työpaikkaan. Päästiin jo tekemään hieman hoitotyötä kuten avustamaan aamutoimissa ja syömisessä.
Työpäivät meillä on maanantaista perjantaihin klo 8-14, joka tuntuu tosi lyhyeltä suomen aikoihin verrattuna.
Työpaikasta kerrotaan myöhemmin lisää kun on enemmän kokemusta ja mahollisia kuvia!
Lauantaina lähettiin Eastbourneen shoppaileen ja kyllä sieltä ihan kiitettävästi löyty vaatteita ja tuliaisia... Vähän riskillä valittiin juna mihin mentii ko ei oltu oikeen varmoja, mutta perille päästiin ja vielä takasin kotiakki.
Ollaan toettu, että Annika hoitaa suunnistukset ko Krissellä mennee vähän sekasin suunnat jos se kerran pyörähtää ympäri.
Ilta meni viestitellessä Suomeen.
Sunnuntaina nukuttiin niin pitkään ko unta riitti eli Krisse heräs kasilta ja Annika nukku siihen kymmeneen asti. 12 maissa hypättiin hostmaman völjyyn ja se vei meät rannalle kuvvaileen... Sitten alkoki olleen jo aamupalan/lounaan aika ja Subway kutsu meitä. Lounaan jälkeen pörrättiin paikallisessa kauppakeskuksessa, jossa on Wifi. Klo 15.39 hypättiin bussiin ja toivottiin että se vie meät kottiin ja täällä ollaan. Illalla syyään japanilaista ruokaa, japanilaisen pojan synttäreitten kunniaks!
Hyvin ollaan viihytty täällä perheessä ko nämä ihmiset on niin rentoja ja mukavia. Monet täällä ihmettellee suomen talvea, lunta ja ruokia, joita Suomessa syyään. Englantiaki ollaan jonku verran jouvuttu puhhuun!
Terkkuja suomeen!!
-Kristina & Annika
4/11/2016
Kuulumisia Hastingsista
Viikko Hastingissa on jo takana. Emme päässeet kirjoittamaan aikaisemmin tietoteknisistä syistä, pahoittelut siitä.
Meidän oli siis tarkoitus saapua Hastingsiin 3.4, mutta koska lentomme oli peruttu pääsimmekin tänne vasta 4.4. Onneksi kaikki hoitu melko mallikkaasti lennon peruutumisesta huolimatta.
Maanantai 4.4 oli vapaapäivä, ja siitä seuraavat kolme päivää olimme kielikoulussa sekä kävimme tutustumassa harjoittelupaikkoihimne. Olemme olleet nyt siis kaksi päivää harjoittelussa ja vielä voisi sanoa olevansa hieman hukassa.. Ohjaus on ollut melko vähäistä, olemme menneet suoraan töihin, mikä on toisaalta hyvä, toisaalta huono asia. Kahdessa päivässä on huomannut jo hirveän paljon eroavaisuuksia Suomen hoitokoteihin, eivätkä kaikki ole positiivisia. (Hygienia?!?) Kulttuuri täällä on kuitenkin todella huomaavainen ja kohtelias, joten olemme kokeneet itsemme tervetulleiksi.
Vapaa-aikaa oli aluksi melko runsaasti, ja käytimme sen tutustuen Hastingsin vanhaankaupunkiin ja muutenkin kaupunkiin sekä kävimme Eastbournnessa.
Eiköhän tässä ollut kaikki tällä kertaa. Teemme myöhemmin esittelyt hoitokodeista, kun olemme olleet siellä hieman pidempään. :)
-Emilia, Iida ja Sini-
Meidän oli siis tarkoitus saapua Hastingsiin 3.4, mutta koska lentomme oli peruttu pääsimmekin tänne vasta 4.4. Onneksi kaikki hoitu melko mallikkaasti lennon peruutumisesta huolimatta.
Maanantai 4.4 oli vapaapäivä, ja siitä seuraavat kolme päivää olimme kielikoulussa sekä kävimme tutustumassa harjoittelupaikkoihimne. Olemme olleet nyt siis kaksi päivää harjoittelussa ja vielä voisi sanoa olevansa hieman hukassa.. Ohjaus on ollut melko vähäistä, olemme menneet suoraan töihin, mikä on toisaalta hyvä, toisaalta huono asia. Kahdessa päivässä on huomannut jo hirveän paljon eroavaisuuksia Suomen hoitokoteihin, eivätkä kaikki ole positiivisia. (Hygienia?!?) Kulttuuri täällä on kuitenkin todella huomaavainen ja kohtelias, joten olemme kokeneet itsemme tervetulleiksi.
Vapaa-aikaa oli aluksi melko runsaasti, ja käytimme sen tutustuen Hastingsin vanhaankaupunkiin ja muutenkin kaupunkiin sekä kävimme Eastbournnessa.
Eiköhän tässä ollut kaikki tällä kertaa. Teemme myöhemmin esittelyt hoitokodeista, kun olemme olleet siellä hieman pidempään. :)
-Emilia, Iida ja Sini-
Olen 23-vuotias toisen vuoden lähihoitaja-opiskelija Helsingin Diakoniaopistosta. Erikoistun lapsiin ja nuoriin ja valmistun loppuvuodesta 2016. Olen Hastingsissä Englannissa opiskelijavaihdossa huhti-toukokuun välisenä aikana yhteensä 7 viikkoa, jonka aikana työskentelen englantilaisessa päiväkodissa ja asun isäntäperheessä.
Ensimmäinen viikko on nyt takanapäin ja paljon on ehtinyt tapahtua. Meillä oli kolmen päivän "kielikurssi" johon osallistui yhteensä 11 suomalaista opiskelijaa eri puolelta Suomea, suurin osa Rovaniemeltä. Kaikki ovat täällä hieman eri aikoja, toiset neljä viikkoa, toiset kuusi. Ryhmä on todella mukava, kaikki tulevat hyvin toimeen keskenään ja meillä on hauskaa yhdessä. Eilen yritimme mennä illalla pubiin mutta koska meitä oli kymmenen ja kaikki paikat olivat niin pieniä ja täynnä ihmisiä että emme mahtuneet mihinkään, päädyimme lopulta istumaan hiljaiseen ja rauhalliseen bistroon vanhassa kaupungissa jossa ei ainakaan ollut liikaa ihmisiä. Ilta oli oikein mukava! Täällä on todella paljon tehtävää, nähtävää ja koettavaa joten tylsää ei varmastikaan ehdi tulla.
Isäntäperheeni on myös mielestäni todella ystävällinen ja vieraanvarainen. Heillä on ollut paljon opiskelijoita aiemminkin ja myös useita suomalaisia, joten he tietävät jonkin verran suomalaisesta kulttuurista ja tavoista. Heidän kanssaan on mukava jutella, he kyselevät paljon ja osoittavat kiinnostusta minua kohtaan ja ovat hyvin avuliaita joka tilanteessa. Tunnen oloni oikein tervetulleeksi ja mukavaksi tässä perheessä. Vanhempien lisäksi perheessä on kaksi lasta, 10 ja 16-vuotiaat. Talosta on helppo kävellä kaupungin keskustaan ja kaikki tarvittava on lähellä, kävelymatkan päässä. Myös työpaikka on vain noin 15 minuutin kävelymatkan päässä, joten bussia tai mitään muuta kulkuvälinettä ei tarvitse käyttää ollenkaan. Isäntäperheen talo ja muutkin talot tällä alueella ovat aivan ihania, suurin osa todella vanhoja ja niin herttaisen ja idyllisen näköisiä.
Ensimmäinen työpäivä oli siis perjantaina. Täällä on vielä pääsiäisloma joten lapsia oli paikalla vain
noin puolet normaalimäärästä, mutta meno oli silti melkoinen. Olin aluksi kyllä hiukan hermostunut mutta päivä sujui kaiken kaikkiaan oikein hyvin! Lapset olivat oikein suloisia ja hyvin ulospäinsuuntautuneita, eivät paljoa ujostelleet uutta aikuista ja ottivat paljon kontaktia. Myös työntekijät olivat hyvin ystävällisiä ja paikalla oli rento ja välitön tunnelma joka myös tarttui minuun. Ulkona ei oltu perjantaina ollenkaan ja kun kysyin ulosmenosta, he sanoivat että se riippuu päivästä, säästä ja ihmismäärästä että mennäänkö ulos vai ei. Päiväunia ei myöskään nukuttu ollenkaan, mikä on hyvin erilaista kuin Suomessa jossa 5-vuotiaidenkin pitää vielä osallistua päiväunille (täällä lapselta aloittavat koulun jo 5-vuotiaina). Suurin osa päivästä oli vapaata leikkiä mutta taiteilua, askartelua yms. muuta luovaa tekemistä on myös paljon ja lapset näyttivät nauttivan siitä kun saivat itse tehdä omilla käsillä jotakin ja vapaasti sotkea luvan kanssa. Esimerkiksi partavaahtoa suihkutettiin keko pöydälle ja lapset saivat sillä sotkea ja piirrellä pöydän pinnalle, mikä oli mielestäni ihan hauska ja omaperäinen idea, ja jäljet on melko helppo siivota pois.
Välillä oli vaikea saada lasten puheesta selvää, en tiedä johtuiko se aksentista vai pienille lapsille ominaisesta hieman "mumisevasta" puhetavasta vai mistä, mutta pari kertaa tuli tilanne jossa en tosiaan ymmärtänyt yhtään mitä lapsi tarkoitti tai yritti sanoa. Joka tapauksessa lapset eivät siitä näyttäneet olevan moksiskaan ja koitin osallistua leikkeihin ja aktiviteetteihin parhaani mukaan. Nimien oppimisessa saattaa kyllä kestää jonkin verran koska minulla on melko huono nimimuisti ja
maanantaina uusia lapsia tulee vielä noin tuplasti enemmän, joten voi olla että siinä on hetken aikaa pasmat sekaisin. Mutta kaikki helpottuu aina ajan kanssa, kun tulee tutummaksi paikan ja ihmisten kanssa ja mitä enemmän karttuu kokemusta sitä enemmän myös itsevarmuus omaan tekemiseen kasvaa. Odotan innolla tulevia päiviä ja viikkoja ja uskon että kaiken kaikkiaan tästä tulee monella tapaa todella upea ja hyödyllinen kokemus!
-Sara-
Opiskelu Hastingsissa
Heippa!
Olen opiskelijana lähtenyt maailmalle ja palaan Suomeen, keräiltynä uusia kokemuksia ja tietoja, miten toimitaan vanhusten työssä muualla maailmassa. Ennen kun alan kertomaan omista kokemuksistani Hastingsissa, haluan kertoa aluksi enemmän Hastingsista ja sen historiasta. Hastingsin linnan rakensi kuningas William, vuonna 1066. Se rakennettiin uudelleen vuonna 1070. Silloin käytettiin sen rakentamiseen kiviä. Hastingsin kaupunki on aina ollut kalasta riippuva kaupunki. Nykyaikanaki Fish and Chip shopeista Hastingsissa voi ostaa kypsytettyä kalaa, joka on pari tuntia aikaisemmin mereltä tuotu. Hastingsin linna rakennettiin korkean rantakallion päälle. Vuonna 1287 tapahtui suuri myrsky ja osa Hastingsin linnasta kaatui mereen.
Hastings on jaettu kolmeen pääkaupunkiin, mitkä siis muodostavat yhdessä ison Hastingsin. On Vanhakaupunki, mikä on vanhin Hastingsin osio. Sieltä voi löytää taloja, jotka ovat rakennettu 14-15 vuosisadalla. Sitten on St. Leonards ja Hastingsin keskiosio.
Hastingsin kaupungissa on myös pitkä historia salakuljettaijen kanssa ja omalla matkalla, haluan käydä tutustumassa salakuljettaijen luolissa. Siitä kirjoitan tarkemmin myöhemmin.
Minulla on pakkoa myös mainita historian kannalta myös Hastingsin taistelu. Se on hyvin tärkeä tapahtuma Englannin historiassa. Hastingsin taistelu tapahtui Englantilaisten ja Normandilaisten kanssa. Lopputulos oli, että Englannin uusi kuningas Harold II kuoli ja Englanti sai uuden kuningan, William I, kuka rakensi Hastingsin linnan.
Ensimmäisinä päivinä on ollut kaikki uutta ja kiinnostavaa. En ole koskaan aikaisemmin käynyt Hastingsissa, mutta ajattelen nyt, että pitäisi ehkä matkailla Hastingsiin kerran vuodessa ainaki. Ranta alue on iso ja kauniisti rakennettujen teiden kautta kulkeminen on helppoa ja kiinnostavaa. Ranta-aluen lähellä sijaitsee paljon pieniä kauppaita ja ravintolaita, mistä voi löytää kaikenlaista ruokaa. Maistin pari päivää sitten Thai Street Foodin ateriaa. Oli oikein hyvä ja maukasta, erityisesti Sweet n Sour kastikkeen kanssa :).
Hastingsiin tullessa On meillä ollut kieli-että kulttuurin opetusta. Silloin on myös kerrottu kaikesta mitä pitäisi nähdä ennen kun palataan Suomeen. Tässä on paljon kaikenlaista puuhailemista joka päivä.
- Merike
18/4/16.
Heippahei! :)
Onpas pitkä väli tullut tähän kirjoittamiseen, mutta olen ainaki rikkaampi kokemuksiltani, ennen Englantiin työssäoppimiseen tuloa. Istumassa täällä pöydän vieressä, ajattelen että miten kiva kokemus tällainen vaihto on. Se antaa niin paljon kokemuksia kansainvälisessä maailmassa. En halua houkutella ketään ottamaan tällaista reissua eteen, mutta olen iloinen siitä, että olen itse tehnyt sellaisen päätöksen. Olen ollut nyt tässä jo vähän yli viikon työelämässä ja muuten nopeassa ympäristössä.
Työpaikkani on oikein mukava. Henkilökunta ja asukkaat ovat ollut oikein kivoja. Asukkaat joutuu kysymään elämästä ulkomailla, Suomesta ja Suomen säästä. He ovat kertonut, miten Englannissa pysäytetään koko liikenne, jos kaduilla on 1-2cm lunta. Suomi tuntuu ihan päinvastoin. Elämä jatkuu myös silloin, kun on -25 astetta ulkona.
Työpaikassani on hyvin kansainvälinen henkilökunta ja asukkaiden sijassakin voi löytää parisen ulkomaan taustasta asukasta. On hyvin tärkeä yrittää ymmärtää ihmisten ajatuksia, jotta työ sujuu. Itelläni on tottumuksia, jotka on vieraita tässä työkulttuurissa ja olen joutunut kokonaisesti vaihtamaan asetuksiani. Asiat mihin en laittanut paljon huomiota on tässä hyvin tärkeitä.
Englantilainen sää on täällä hetkeellä ollut ihan seinästä seinään. Joissakin päivinä sataa kauheasti, ei edes näkyy aurinkoakaan, silloin seuraavat päivät ovat kauneita ja valoisia, ihan päinvastoin. Aamuisin on ihan eri sää, mitä voi tulla iltapäivällä työpäivän loppuessa. Brittiläiset itse kertoo siitä, että on ''April Showers'', tarkoittaa siis suoraan huhtikuun suihkut, jolloin sataa rennosti välillä koko päivänkin.
Mutta alan taas lopettamaan tähän kertaan ja tulen takaisin oikein pian kirjoittamaan lisää. Hastingsissa voi odottaa festivaaleja parin viikon päästä ja käyntejä muuallekin tulee ja ilman muuta kuvioita kaikesta. :) Hyvää yötä.
24.4.2016
Uusia uutisia!
Hastings muuttuu minulle joka päivä aina kiinnostavammaksi paikaksi. Olen tosi tosi iloinen, että pääsin tulemaan Hastingsiin työssäoppimiseen. Englannissa on sään kannalta aika huono aika. Henkilökunta myös työpaikalla on kertonut Englannin ''April Showers'' ajankohdasta, milloin Huhtikuun aikana sataa melko joka päivä. Tähän asti on satanut just niin, miten on aina tapana.
Työpaikalla olen päässyt petäämään sänkyjä, jakaamaan ruokaa ja avustamaan asukkaita, mutta vasta perjantaina pääsin harjoittelemaan oikeeta hoitotyötä :). Työni monimutkaistuu enemmän ja enemmän. Pidän siitä, että työpaikassani on paljon erilaisia tehtäviä ja usein on jotain uutta.
Olen tullut myös tutuksi melko kaikkien asukkaiden kanssa. On tosi kiva miten asukkaat tule itsenäisesti myös juttelemaan.
Viikonloppuna olin muiden opiskelijoiden kanssa Brightonissa. Lisään tähän pari kuvaa myös ihanasta päivästä :). Brighton tuntuu olevan hyvin monikulttuurinen kaupunki. Täällä voi nähä Fish n' Chip shopein vieressä sushi kahviloita ja kaikenlaisia puolan pikku kauppoja. Haluan tulla Brightoniin vielä takaisin ennen kotiinlähtöä Hastingsista.
Vietimme opiskelijoiden kanssa ihanan päivän. Alapuolella sijaitsevien kuvien lisäksi on mulla vielä kuvia. Varmaan laitan lisää, silloin kun saan kaikki järjestetty :).
Vähän Brightonin historiasta!
Brightonin yksi vanhimmista kirkoista on rakennettu noin vuonna 1185, mutta on mahdollista, että se on rakennettu myös aikaisemminkin. Saxonit perustivat Sussexin kuningaskunnan, josta myöhemmin kasvoi Brightonin kaupunki. Brightonissa on aina yhessä asunut viljelijät ja kalastajat, mutta heillä olit omat kaupunginosiot, missä he asuivat. Keskiaikana Brightonissa oli vaan neljä katua: Pohjois-, Länsi-, Idän- ja Etelän katu.
- Merike
30.4.2016
Uutisia Hastingista!
Tämä viikko on ollut hyvin vauhdikasta. työpaikalla pystyy aina juoksemaan portaista ylös ja alas ja jatkaa niin noin koko päivän. Tämä viikonloppu on bank holiday ja 2.5 on Vihreän miehen festivaali!!! Odotan sitä jo pitkään. Kaikki kertoo, miten se tapahtuu, mutta kerron siitä seuraavalla kerralla enemmän ja laitan siitä varmasti kuvia.
Työpaikallani toimin ylimääräisenä käsiparina, mutta kiirettä on aina, erityisesti aamuisin, jolloin on tärkeä toimia nopeasti ja noudattaa päivärytmiä. Työskentelen täällä toisen suomalaisen opiskelijan kanssa. On tosi kiva yhessä, mutta hän lähtee nyt täältä. Asukkaat ovat tosi mukavia, mutta myös henkilökunta on ollut tosi tukeva.
- Merike
7.5.2016
Pian takaisin kotiin!
Hei Hei! Aloin just ajattelemaan ettei nyt ole pitkään aikaa, milloin palaan uudelleen kotiin. Uskon että kotona tulee oikein ikävä, koska Hastings on tullut hyvin tutuksi ja tuntuu kuin omalta kodiltani. Työpaikallani kysytään usein ''ajatteletko, palaatko jossain vaiheessa takaisin Hastingsiin?'' Olen sitä mieltä, että kyllä se on mahdollista. Rakastan sitä, miltä tämä kaupunki näkyy ja usein ajattelen, että tämä olisi paikka minulle tulevaisuudessa, erityisesti vanhuudessa. Ranta on hyvin lähellä ja kaunista.
Työpaikallani tunnen, että olen sopeutunut hyvin työntekijöiden keskeellä ja tunnen itsensä vapaaksi. Minua laitetaan nyt listaan, ihan kaikkien muiden hoitaijen kanssa ja tunne on tosi mukava. Minua on hyväksytty täällä :).
Vihreän miehen festivaali oli todella iso. Siellä oli paljon ihmisiä, jotka tanssoivat. Minäkin kävin katsomassa tätä festivaalia minun host-perheen kanssa. Heillä oli parisen ystävää myös mukana. Oli todella kiva ja käveltiin myös kauneilla vihreillä alueilla ympäri Hastingsia. Harmi, että sää oli todella huono, mutta ihmiset olivat kuitenkin tosi iloisia ja festivaali oli laaja, säästä huolimatta. Laitan tähän pari kuvaa tästä viikosta :).
14.5.2016
Elämää Hastingsissa!
Ja seuraavakin viikko on loppunut :). Hastingsissa kävellessä olen ymmärtänyt, että Hastingsissa on todella paljon eri kulttuureja. Välillä katson, miten kaikki eri kulttuurit pärjäävät yhdessä, koska jokaisella on omat tavat, millä kaikki toimivat. Omassa mielessä tämä olisi hyvin vaikeata, mutta kaikki toimii :). Jokapäiväinen elämä jatkuu ja kaikki sulautuvat yhteen.
Työpaikallani on toisesta kulttuurista tulevia henkilöitä enemmän henkilökunnassa kuin asukkaissa. Asukkaat ovat eniten perinteisiä englantilaisia. Välillä on tullut joitain vanhuksia, jotka ovat syntyneet briteistä ulkomailla, mutta erittäin harvoin. Henkilökunnassa voi kohdata monta puolalaista, yksi Kanadasta tuleva hoitaja, yksi Latvialainen hoitaja ja parisen romanilaista hoitajaa brittiläisten kanssa. Kaikkien yhteinen kieli on englanti ja kaikki hoitajat pystyvät toimimaan yhtenä tiiminä, jotta kaikki asukkaat tulevat hoidetuksi ja päivä onnistuu niin kuin jokainen toinen aikaisemmin.
Sain ilmaiset liput poikaystävän kanssa Luna elokuvateatterissa. Kävimme katsomassa Star Wars'in uusinta elokuvaa. Se tapahtui Hastingsin laiturilla. Laitan alle tähän kuvia tämän viikon tärkeimmistä tapahtumista :).
21.5.2016
Viimeinen viikko on mennyt nopeammin, kuin aikaisemmat viikkot ja matka takaisin kotiin alkaa pian. Oli erittäin vaikea hyvästellä työpaikalla henkilökuntaa ja pari asukastakin. Tämä paikka on tullut kuin omaksi kodiksi ja henkilökunnan jäsenet, kuin omaksi perheeksi. He ovat tukenut minua vaikeissa tilanteissa ja opettanut kaikkea tärkeää. Asioita, mitä olen oppinut täällä, tulen varmasti käyttämään Suomessa työpaikoilla, mutta myös vapaallakin ajalla.
Tullessa Hastingsiin, tämä seitsemän viikkoa tuntuivat erittäin pitkältä, mutta nyt kotiin mennessä maanantaina, tulee sellainen olo että olisin täällä vieläkin pidemmältä.
Olen tämän viikonlopun ystävän ja hänen tyttären kanssa Ashfordissa. Viimeisella kerralla työpaikalla, leipoin henkilökunnalle jotain maukasta ja hyvää virolaisia keksejä :)
Kuukausi Hastingsissa
Heippa!
Meillä reissu on jo takanapäin. Eilen päästiin turvallisesti Suomeen ja matka meni hyvin, Kuukausi Iso-Britanniassa meni nopeasti ja nyt on vaikea uskoa että se on jo ohi! Matkasta teimme lyhyen videon, josta voi myös sitten myöhemmin muistella reissua. (:
Videoon pääsee alla olevasta linkistä.
Hastings
Lopuksi täytyy kiittää erityisesti Liisa Pöykköä, joka on matkan aikana ja sitä ennen pitänyt meistä hyvää huolta. Kaikki reissuun liittyvät paperiasiat ja yhteydenpidot on hoidettu moitteettomasti. Siis iso kiitos tästä!
Tietenkin kiitos myös kaikille henkilöille jotka tekivät tästä reissusta näin onnistuneen. Moneen tulee varmasti pidettyä yhteyttä myös reissun jälkeen.
Terveisin
Sini, Iida ja Emilia
Hastings
Terveiset täältä aurinkoisesta Hastingsista!
Eilisestä Lontoon reissusta on selvitty ja kaikki tärkeimmät nähtävyydet ja väentungos Primarkissa tuli koettua. Nyt tiedossa pientä esittelyä tästä mejän kotikaupungista eli Hastingsista.
Hastings on "pieni" kaupunki Englannin kanaalin rannalla, missä on noin 90 000 asukasta. Ollaan kyllä tykätty tästä kaupungista todella paljon. Tää on monipuolinen paikka, jossa Iidan ja Sinin host isän sanoin asuu hieman outoa porukkaa.
 |
| Hastings West hilliltä kuvattuna |
Kaupunki on jaettu kahteen osaan: vanhaan kaupunkiin ja uuteen kaupunkiin. Vanha kaupunki on kahden kukkulan välissä, ja se on täynnä tunnelmallisia pubeja ja pieniä putiikkeja. Vanhalla puolella ollaan käyty tutustumassa myös pieniin museoihin, joissa oli uponneista laivoista nostettuja tavaroita kuten karttoja ja laivastossa olleiden miesten luita.
 |
| Hastingsis vanhimmat rakennukset |
 |
| Käytiin vanhan kaupungin Steakhousessa syömässä |
 |
| Merimiesmuseo |
West Hill
 |
| Hastings Castle |
West Hill Lift eli hissi
East Hill
Uudesta kaupungista löytyy Hastingsin pieni ostoskeskus, mutta shoppailumahdollisuudet eivät kyllä ole kovin hyvät. Onneksi Hastingsista lähtee hyvin junia ja busseja lähikaupunkeihin esimerkiksi Lontooseen pääsee kahden tunnin junamatkalla ja Eastbourneenkin menee vain 20 minuuttia. Kahviloita ja pikaruokaloita löytyy kyllä joka nurkan takaa.
Hastingsin parasta jäätelöä
Yksi parhaimpia asioita Hastingsissa on meren ranta. Rannalla on esimerkiksi huvipuisto, karting rata ja pier, joka avataan uudelleen ensi kuussa. Vanha pier poltettiin noin kuusi vuotta sitten. Huvipuiston peliautomaateilla on aina ohimennen tullut käytyä pelailemassa, mitään ei kyllä ole voitoksi jäänyt.
Hastingsissa on paljon urheilumahdollisuuksia esimerkiksi Aleksandra puistossa pystyy harrastamaan jalkapalloa ja pelaamaan tennistä. Puisto on myös todella kaunis ja hyvä paikka mennä esimerkiksi piknikille.
Aleksandra park
- Emilia, Sini ja Iida
The Laurels Nursing Home
Greetings from Hastings!
Täällä kaikin puolin asiat hyvin. Meillä reissun puoliväli alkaa häämöttämään joten nyt pientä esittelyä meidän työssäoppimispaikasta, joka siis on The Laurels Nursing Home. Hoivakodin työntekijät ja asiakkaat ovat ottaneet meidät todella hyvin vastaan. Suomessa ei kovin usein kuulee ihmisten kutsuvat melkein tuntemattomia sanoilla "darling, love tai sweetheart", nyt sitä on kuullut päivittäin, ja siihen on alkanut tottumaan. Vietiin tuliaisiksi asukkaille jouluaiheinen palapeli Joulupukin pajakylästä ja hoitajille hieman Fazerin suklaata, tykkäsivät kovasti. (:
 |
Normaali työpäivä alkaa aamupalan tarjoilulla. Asukkaat saavat edeltävänä päivänä valita listalta haluamansa ruuat. Hoivakodilla on noin 10 asukasta, jotka tarvitsevat apua ruokailussa, joten yleensä menemme syöttämään jotakuta heistä. Sen jälkeen kokoonnutaan alakerran oleskelutilaan eli "loungelle", jossa kerrotaan asiakkaiden kuulumiset ja kenen asiakkaiden luokse menemme sinä päivänä tekemään aamupesuja. Yhdellä hoitajalla on 3-5 asiakasta aamun aikana.
Ensimmäisinä päivinä kuljimme kahdestaan hoitajan kanssa, mutta nyt muutaman päivän ajan meille
on kerrottu kenen asiakkaan luokse voimme mennä, ja olemme tehneet heille pesuja yksin. Tottakai joissain viereisissä huoneissa on hoitajia joilta pystyy kysymään apua tarvittaessa. Parina päivänä
olemme myös kahdestaan toimineet työparina. Aluksi tuntui pelottavalta olla yksin asiakkaan kanssa, joka ei puhu sanaakaan meidän omaa äidinkieltä, mutta pikku hiljaa on alkanut itse luottamaan omaan englannintaitoon ja asiakkaidenkin kanssa on nykyään helpompi rupatella.
 |
The Laurels Nursing Home  |
Love,
Sini ja Iida
See ya Hastings
Hei,
Viikot täällä vierähtivät hirveän nopeaa ja huomenna nokka kääntyykin jo kohti Lontoota. Tänään minulla on ollut vapaapäivä, kuulemma kaikille annetaan aina yksi vapaapäivä ennen lähtöä, jotta saa rauhassa valmistautua lähtöön.
Harjoittelu loppui siis jo keskiviikkona. Mountsideen jäi yli 50 henkilöä ikävöitäväksi. Sanoinkin kaikille asukkaille, kun he sanoivat, että he jäävät ikävöimään minua, että miettikää: Te joudutte ikävöimään vain yhtä henkilöä, mutta minä yli 50:tä, haha! Mountside oli harjoittelupaikkana ihana. Henkilökunta ja asukkaat ottivat minut vastaan heti hyvin. Työpaikalla tuettiin, autettiin ja ennenkaikkea luotettiin, mikä on minulle ainakin tärkeä asia.
Suosittelen kaikille harjoittelua ulkomailla mikäli se on mahdollista. Ainakaan kielen takia ei kannata jättää tilaisuutta käyttämättä. Ja se mitä saat tehdä työpaikalla on paljon kiinni sinusta itsestä, näin ainakin omalla kohdallani, joten uskalla vaatia!
Nyt on aika sulkea yksi lehti elämästä ja siirtyä kohti uusia haasteita mieli avoimempana ja rikkaampana!
-Emilia
Mountside Residential Home, Hastings
Ajattelin tehdä tähän väliin esittelyn harjoittelupaikastani täällä Hastingsissa. :) Huomenna tulee täyteen viikko harjoittelua Mountsidessä. Mountside on hoitokoti ikäihmisille ja siellä on hieman yli 50 asiakashuonetta. Jokaisella asukkaalla on oma huone. Kaikki asukkaat ovat mielestäni todella hyväkuntoisia, sillä esimerkiksi kukaan ei tarvitse nosturia siirtyäkseen paikasta toiseen.
Työvuoroni ovat 8.00-14.00, niinkuin muillakin työntekijöillä. Työntekijöiden työpäivät ovat 6 tai 12 tuntisia, riippuen onko lyhyessä vai pitkässä vuorossa. Minä teen kuitenkin vain lyhyttä päivää. Vaikka työpäivä on melko lyhyt niin mahtuu siihen paljon tekemistä. Kun työt alkavat kahdeksalta, lähdemme ensimmäisenä jakamaan aamupala tarjottimet huoneeseen. Ketään ei tarvitse syöttää, joten aamupalan tarjoaminen on melko jouhevaa. Aamupalan jälkeen n. 9.30-9.45 on raportti, jolloin kerrotaan edellispäivän tapahtumista ja huomioitavista asioista. Samalla kerrotaan myös jokaisen alue. Hoitokoti on jaettu 4 alueeseen, joissa jokaisessa on yksi hoitaja lukuunottamatta 4 aluetta, jossa on kaksi hoitajaa. Raportin jälkeen lähdetään auttamaan asukkaita aamutoimissa eli esimerkiksi pedataan sängyt, siistitään huonetta, annetaan pesuapua ja puetaan asukas päivävaatteisiin. Ne asukkaat, jotka haluavat pääsevät tällöin myös oleskeluhuoneeseen. Aamutoimien jälkeen n. 11.30 alamme ohjaamaan asukkaita ruokailuhuoneeseen. Osa syö toki myös huoneissaan. Noin klo 12.00 alkaa lounas, jonka jälkeen asukkaat voivat siirtyä omaan huoneeseen tai tulla oleskeluhuoneeseen, jossa järjestetään päivittäin aktiviteetteja. Viimeisen tunnin aikana n. Klo 13.00--> kirjataan päivän tapahtumat. Opiskelijoina emme toki voi osallistua kirjaamiseen muutakuin katselemalla. Pitkin päivää vastaillaan myös tietysti asukkaiden kelloihin.
Hoitokodin työntekijät ovat todella mukavia ja avuliaita. Ensimmäiset neljä päivää sain ainoastaan pedata sänkyjä ja auttaa asukkaiden pukemisessa, mutta pieni keskustelu paikan johtajan kanssa soi minulle hieman lisää oikeuksia ja nyt saan osallistua myös personal careen, eli saan tehdä pesuja ja auttaa asukkaita vessaan jne. Muuten olisin kyllä tylsistynyt näiden viikkojen aikana, kun kuitenkin saamani koulutus on valmistanut muuhunkin kuin sänkyjen petaamiseen.
Jotkin toimintatavat poikkeavat suomalaisista tottumuksista, esimerkiksi pyyhkeellä ja palasaippualla pesujen tekeminen. :D Avartavaa, sanoisin!
Taidankin nyt lähteä valmistautumaan huomiseen työpäivään, heipähei!
-Emilia-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Thanks for reading!